Maisema nyt

Aistiretket lähiympäristöön

Maisemaan tutustuminen on hyvä aloittaa maiseman havainnoimisesta kaikin aistein. Vaikka päiväkodin ja koulun ympäristö olisikin lapsille jo tuttu, sen aktiivinen havainnoiminen auttaa huomaamaan ja ymmärtämään maisemaa uudella tavalla. 

 

Vinkkejä aistiretkille lähiympäristöön: 

• Maisema eri suunnista
• Tutki maisemaa pihan reunoilta, aidan yli kuikuillen jne.
• Maisema maasta katsoen
•  Heittädy maahan! Minkälainen maisema näyttäytyy etanoille ja muurahaisille? Miltä puut ja pilvet näyttävät maasta katsoen?
• Äänimaisema
• Laita silmät kiini. Miltä maisema kuulostaa?
• Käsien maisema
•  Laita silmät kiinni ja upota kädet ruohikkoon, multaan, hiekkaan, havunoksiin, lehtipensaaseen jne. Miltä maisema tuntuu? Kerää lähemmin tutkiskeltavaksi esimerkiksi jotain kovaa, pehmeää, kylmää, lämmintä, pistävää ja karheaa.
• Kasvojen maisema
•  Tunne maisema kasvoilla. Tuuleeko täällä? Onko kylmä vai lämmin? Paistaako aurinko vai sataako? Etsi maisemasta paikkoja, joissa tuntuu erilaiselta: tuuliselta, lämpimältä…
• Pihagalleria
• Valitse maisemasta kohta omaksi taideteokseksi, kehystä se ja esittele teos muille. Katsele maisemaa kehysten läpi ja valitse maisemasta vaikkapa jotain kaunista, hassua, rumaa tai kummallista.
• Rakennettu maisema
• Tutki ympärillä näkyviä rakennuksia. Minkälaisia rakennuksia näet? Vanhoja, uusia, puusta, tiilestä… Arvaa mikä on ympärillä olevista rakennuksista vanhin. Mistä sen tunnistaa?
• Katsele ympärillesi ja mieti mitkä asiat maisemassa ovat ihmisen aikaansaannosta. Muistele myös, onko maisema mielestäsi joskus näyttänyt erilaiselta. Onko jokin maisemassa muuttunut?

Valokuvaus

Lapset joutuvat kiinnittämään ympäristöönsä eri tavalla huomiota, kun sitä on tarkoitus kuvata. Lasten ottamista valokuvista välittyy myös aikuisille, minkälaisiin asioihin lapset maisemassa kiinnittävät huomionsa. Lapsi katselee maisemaa eri perspektiivistä kuin aikuinen. Alle kouluikäisen liikkumasäde on noin 50 metriä. Lapsi hahmottaa parhaiten matalan rakennuskannan (1-4 kerroksiset talot). Lapsi kokee luontevammin omaksi alueekseen maiseman, johon hänellä on kuulo- tai näköyhteys. Maiseman solmukohdat ovat tärkeitä, kuten esimerkiksi iso puu, roskis, sähkökaappi ja muistin paikka. Muistin paikka voi olla käynti hammaslääkärissä.

Tarvikkeet:

Kamera

Tehkää valokuvausretki lähimaisemiin niin, että lapset saavat kuvata juuri niitä asioita, joita he itse pitävät kuvaamisen arvoisina. Tärkeää onkin, etteivät aikuiset ohjaa lasta kuvaamaan tiettyjä asioita tai kyseenalaista lapsen valitsemia kuvauskohteita. Kuvaaminen onnistuu mainiosti ainakin kolmevuotiailta ja sitä vanhemmilta, mutta miksei nuoremmiltakin.

Kuvausretken jälkeen jokaisen lapsen on hyvä saada kertoa ottamistaan kuvista niin, että aikuinen kirjoittaa lapsen kertoman tarkasti ylös. Näin kuvat kertovat aikuisille enemmän ja lapsi saa kokemuksen siitä, että hänen ottamiaan kuvia arvostetaan.

Kuvat kannattaa ottaa monipuolisesti käyttöön kasvatuksessa ja opetuksessa. Niitä voi pitää vaikkapa lähtökohtana keskusteluille (esimerkiksi mikä maisemassa on kaunista/rumaa, ihmisen vaikutus maisemaan jne.). Kuvia kannattaa myös käyttää hyödyksi eri oppiaineiden opetuksessa, jolloin opittava asia kytkeytyy suoraan oppilaiden omiin havaintoihin ja kokemuksiin.

Maiseman värit vesiväreillä

Havainnoikaa maiseman värejä eri vuodenaikoina, kellonaikoina ja eri säillä. Etsikää maiseman värejä märkää märälle –tekniikalla, joka auttaa siirtämään huomion pois muotojen maalaamisesta värien tutkiskeluun. Märälle paperille maalattaessa myös värien sekoittaminen paperilla onnistuu paremmin.

Tarvikkeet:

Kova maalausalusta

Huokoinen ja paksu vesiväripaperi

Sivellin

Vesikuppi

Vesivärit (Mieluiten kaksi sävyä kustakin pääväristä, joita sekoittamalla saadaan lukematon määrä eri värejä ja sävyjä: Preussin sininen, ultaramariinin sininen, sitruunan keltainen, kadmiumin keltainen, karmiinin punainen, sinoberin punainen.)

Lehtiä, kiviä ja muita maisemasta mukaan otettavia asioita värimalleiksi

Kasta huokoinen vesiväripaperi kauttaaltaan ja molemmilta puolilta sienellä. Paperia voi myös uittaa hetken vesialtaassa, niin että se imee itsensä märäksi. Paperin tulee imeä itsensä täysin märäksi, mutta ylimääräinen vesi pyyhitään sienellä pois niin, ettei paperilla ole lainehtivia lammikoita. Sitten maalataan! Värien tutkiskelun voi aloittaa vaikkapa vain yhdestä pääväristä ja sen sävyistä. Kun kaikki kolme pääväriä sävyineen ovat tutut, voidaan niitä sekoittamalla alkaa etsiä paperilta maiseman värejä. Siirtäkää maalauspiste ulos, jossa voitte havainnoida maisemaa ja maalata samalla. Huonolla säällä käyttäkää retkiltä löytyneitä materiaaleja, esimerkiksi lehtiä, apuna.

Maisemamaalaus

Pyytäkää paikallinen taiteilija opettamaan lapsille maisemamaalausta vesiväreillä. Maalauksessa käytetään välineitä, jotka löytyvät koulusta ja päiväkodista. Jos on mahdollista, käyttäkää esimerkiksi parempaa paperia. Hyvät maalausvälineet auttavat saavuttamaan paremman lopputuloksen, joka palkitsee lasta.

Tarvikkeet:

Kova maalausalusta

Huokoinen ja paksu vesiväripaperi

Sivellin

Vesikuppi

Kokeilupaperi

Vesivärit (Mieluiten kaksi sävyä kustakin pääväristä, joita sekoittamalla saadaan lukematon määrä eri värejä ja sävyjä: Preussin sininen, ultaramariinin sininen, sitruunan keltainen, kadmiumin keltainen, karmiinin punainen, sinoberin punainen.)

Pahvikehys (ulkona maalattaessa)

Maisemavalokuva (sisällä maalattaessa)

Esimerkiksi Särkisalon koululle maisemamaalausta tuli opettamaan paikallinen taiteilija Helena Sundberg. Hän pystytti Särkisalon kouluun näyttelyn kattaen koko 30-vuotisen maisemamaalausuransa. Taiteilijan tuotannossa ovat vaihdelleet erilaiset taidesuuntaukset eri aikoina. Sundbergin tuotannossa oli nähtävissä mm. realismi, impressionismi ja ekspressionismi. Lapset huomasivat sen, että maisemamaalauksia voi tehdä monella eri tyylillä. Näyttelyyn tutustumisen jälkeen taiteilija ohjasi maisemamaalaustyöpajaa. Oppilaat olivat ottaneet aikaisemmin maisemavalokuvia, joita he käyttivät malleina työpajassa. Saurun ja Sirkkulan kouluissa maisemamaalaustyöpajat toteutettiin ulkona. Oppilaat valitsivat maisemamaalauskohteensa koulun lähiympäristöstä. Maalauskohteen rajausapuna käytettiin pahvikehyksiä.        

Mielikuvakartta omasta asuinympäristöstä

Tärkeä osa kulttuuriympäristön ymmärtämistaitoa on oppia lukemaan sitä. Mielikuvakartan piirtäminen omasta asuinmaisemasta auttaa lasta hahmottamaan kulttuurimaiseman keskeisimpiä elementtejä ja omaa lähiympäristöään.

Tarvikkeet:

Paperia

Lyijykynä

Värikyniä

Mielikuvakartan piirtäminen aloitetaan tutusta ja turvallisesta ja siirrytään vieraaseen ja vaaralliseen. Lapsia pyydetään piirtämään heidän kotinsa ja siellä asuvat henkilöt (voi piirtää myös kodin pohjapiirustuksen), sekä kodin lähiympäristön. Tämä on lapselle turvallista lähimaisemaa, jossa he toimivat päivittäin. Maisemallisina elementteinä piirroksissa voi tulla esille vesistöjä, rakennuksia, metsiä, teitä, rajoja jne. Myös maanpinnanmuotoihin on syytä kiinnittää huomiota. Tämän jälkeen lapset saavat piirtää asioita, jotka ovat jännittäviä tai jopa pelottaviakin heidän maisemassaan. Mielikuvakarttaan voi lisätä myös tekstiä tukemaan kuvia. Piirroksen ei tarvitse olla mittakaavassa, vaan mielikuvitusta saa ja pitääkin käyttää. Jos lapsen mielestä jokin asia maisemassa on hänelle merkittävä, hän voi piirtää sen oikein isona. Mielikuvakarttaan valikoituu asiat, jotka ovat lapselle tärkeitä. Siinä näkyvät lapsen maailmankuvan ja maiseman arvot. 

Ollikkalan nuorisotalolla nuoret saivat piirtää mielikuvakartan omasta asuinympäristöstään. Erään pojan mielikuvakartta on piirretty ilmakuvaperspektiivistä. Siihen on piirretty kerrostalo, jossa hän asuu. Heidän oma parvekkeensa on vasemmalla alhaalla, jonne on piirretty pieni ihmishahmo. Lisäksi karttaan on piirretty vastapäinen kerrostalo. Leikkipiha ja parkkipaikka ovat keskeisellä paikalla. Vastapäisen talon katolla ihminen huutaa apua. Lisäksi parkkipaikan ja roskisten välissä olevan rakennuksen katolla makaa ihminen. Pelon maisema liittyy pojan omaan henkilöhistoriaan, sillä hän on tuo henkilö, joka makaa katolla. Poika oli pudonnut katolta vuosi sitten ja loukannut itsensä vakavasti.

Lodjaus

Lodjaus eli letterboxing on arvoitusten ratkaisua, aarteenetsintää, suunnistusta, uusien paikkojen löytämistä ja tarvittaessa myös taidetta. Lodjaustehtävissä voidaan yhdistää esimerkiksi maisemantutkimusta, sanataidetta ja mediakasvatusta.

Legenda kertoo, että lodjaus alkoi 1850-luvulla, kun viktoriaaninen herrasmies piilotti lodjun Dartmooren kansallispuistoon Devonin nummille. Nykyisessä Dartmooren kansallispuistossa on piilossa 20 000 lodjua, joiden johtolangat on koottu yksiin kansiin kirjaksi.

Tarvikkeet:

Kätköpurkkeja (Purkkeja, jotka pitävät vettä. Esimerkiksi vauvanruokapurkkeja.)

Kamera

Paperia

Kynä

Sakset

Kontaktimuovia

Muovitaskuja

Yölodjaukseen:

Kynttilöitä

Taskulamppuja

Heijastimia

Lodjaus voidaan suorittaa päivällä tai yöllä. Lodjauksessa runot toimivat vihjeinä. Maisema-projektissa teimme myös ”sekavihjeitä” eli käytimme sekä runoja että valokuvia. Vihjeeksi voi keksiä myös tarinan. Yölodjauksessa voi käyttää apuna heijastimia, kynttilöitä ja taskulamppuja. Vihjeiden avulla kerrotaan kätköpaikan sijainti. Lodjut voi piilottaa melko vaikeisiinkin paikkoihin ottaen huomioon kätköjen hakijoiden iän. Kätkössä on maisemaan tai mediakasvatukseen liittyvä tehtävä tai kysymys. Kätköön voi laittaa myös vanhan kuvan kyseiseltä paikalta, jolloin löytäjä voi tarkastella maiseman muutosta. Reitin varrelle voi piilottaa useita kätköjä, mutta tekijän on aina huomioitava lodjauksen suorittamiseen kuluva aika. Jos kätköissä on kysymyksiä, ne voidaan käydä lopuksi yhdessä läpi. Muistuttakaa lodjaajia, että he jättävät lodjut samaan paikkaan seuraavaa etsijää varten!

Ensimmäisen ryhmän lähtiessä lodjaamaan, täytyy muiden odotella hieman. Näin vältetään ruuhkia kätköillä ja löytämisen riemu säilyy jokaisella. Ajankulutehtävänä voi teettää oppilailla seuraavaa:

Piirrä maisema toisen ohjeiden mukaan. Yhden tehtävänä on kuvailla näkemäänsä maisemaa hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Muut joukkueen jäsenet piirtävät maiseman paperille kuulemansa perusteella. Muut eivät siis saa nähdä maisemaa, vaan he istuvat siihen selin. Kun piirros on valmis, verrataan sitä alkuperäiseen. Sitten vuoro vaihtuu ja joku muu ryhmän jäsenistä saa valita maiseman ja toimia selostajana. 

Kirjoittakaa vuorotellen mitä maisemassa näkyy, niin että ensimmäinen kirjoittaa kolme havaintoa, toinen jatkaa uusilla kolmella jne. Ei samoja havaintoja monen kertaan!

Esimerkki päivälodjauksesta:

Perniön aseman aarteenetsintäpolku

1. Kätkö

Asemalta matka alkaa

ensimmäinen kuva suunnan antaa.

Ei ensimmäistä kätköä kauan etsiä malta

se löytyy suuren kaatuneen puun läheltä

ojan penkalta.

2. Kätkö

Ojan yli poiketaan

ja kuusen vierestä käännytään vasempaan.

Yli risukon

yli tien

ohi Kyynäräisen postilaatikon

kulkee polkumme mutkaton.

Kuusiaidan lopussa

odottaa sua kätkö seuraava.

3. Kätkö

Askeleet vie ylös mäkeä

siis sinne kiirehdä.

Älä poimi omenia puista

vaan kääntyä vasemmalle muista.

On kätkö kolmas piilossa

tien oikealla puolella pensaassa.

4. Kätkö

Ei aikailla saa

siis jatka matkaa.

Suuntaa kohti kuvaa seuraavaa.

Jää valkoinen kaariportti vasemmalle

on kätkö seuraava piilotettu mutkaan kiven lähelle.

5. Kätkö

Kohti viimeistä kätköä suuntaa

siis vasempaan risteyksestä kurvaa.

Nyt hetken matkaa asfalttitietä tallustele

on viimeinen kätkö piilotettu asemalle

kellarin luukkuun talon alle.

Esimerkkejä lodjaustehtävistä ja -kysymyksistä:

1. Katso ympärillesi. Mikä maisematyyppi on vallitsevana?

a. Luonnonmaisema

b. Kulttuurimaisema

c. Kaupunkimaisema

2. Äänimaisema. Sulje silmäsi ja kuuntele maisemaa. Mitä kuulet?

3. Hajumaisema. Miltä maisemassa tuoksuu?

4. Noppa. Heitä noppaa ja kulje (esimerkiksi) vasemmalle viisi askelta ja taaksepäin kolme askelta. Tunnustele maisemaa käsilläsi. Mitä tunnet?

5. Pysähdy, taivuta pää kenoon ja katsele maisemaa eri perspektiivistä.

6. Etsi tästä kohtaa aarre ja keksi sille tarina.

7. Katso taivaalle, minkä muotoisia pilviä näet?

8. Miltä aikakaudelta edessäsi oleva rakennus on? (annetaan vaihtoehdot)

9. Kätkössä voi kertoa ympäröivän maiseman historiasta.

10. Valitse maisemasta ruma / kaunis kohta.

11. Kirjoita postikortti. Kerro missä olet ja mitä olet matkan varrella nähnyt.

12. Mikä ääni sopisi ympäröivään maisemaan?

13. Piirrä maisemakortti mummolle.

14. Kumarru alas ja katso maisemaa jalkojen välistä pää alaspäin.

Esimerkki yölodjauksesta:

Leirisalossa

(Yölodjaus Leirisalossa 20.10.2010. Lodjauksen laati ryhmä leiriläisiä. Lodjausreitille oli laitettu kynttilöitä ja heijastimia helpottamaan kätköjen löytämistä, sekä vihjekuvia kätköpurkkeihin. Tehtävässä yhdistettiin maisemantutkimusta, sanataidetta ja mediakasvatusta.)

1. Lodju

Tyttö herää Leirisalosta asuintalon yläkerrasta.

(Kysymys: Kuinka monta porrasta rappusissa on?)

2. Lodju

Tytölle tulee kauhea hätä ja hän menee tarpeilleen, mutta moderni huussi ei toimi.

(Kysymys: Mistä ruskeasta pallosta tämä on tullut?)

(Vastaus: Suklaamunasta)

3. Lodju

Tytöllä on yhä hätä ja hän näkee neljä sydäntä ja hän menee katsomaan mitä siellä on ja helpottuu päästyään paikalle.

 

 

(Tehtävä: Kuvatkaa mahdollisimman hyvä kuva vessasta ja teistä!)

4. Lodju

Tyttö kuulee ääniä ja lähtee tietä pitkin ja löytää alueen, jossa ei näy mitään muuta kuin kaksi maalinmuotoista varjoa.

(Tehtävä: Ottakaa peruskuva jostakin, mitä näette.)

5. Lodju

Tyttö löytää peikon, joka ohjaa hänet kotiin yhteen kolmesta sillanalusesta.

(Tehtävä: Ota kuva Rölli Peikosta ja hänen kodistaan.)

(Rölli Peikko oli piirretty paperille ja kiinnitetty kätköpurkin kylkeen)

6. Lodju

Peikko ja tyttö menevät paistamaan makkaraa kalliolle.

(Kysymys: Millaisen maiseman kalliolta näkee?)

Peikko oli unohtanut makkarat kotiin. Kun peikko palasi, oli tytöstä jäänyt vain kärventynyt jalka.

(Ota kuva jalasta ja murhapaikasta (palauta jalka))

(Leiriläiset olivat löytäneet maastosta pienen nuken jalan, joka inspiroi heitä tämän tarinan kirjoittamiseen.)

Valokuvasuunnistus

Valokuvasuunnistus on leikki, jonka avulla pienet lapset havainnoivat maisemaa tarkemmin. Vieraskin maisema tulee tutuksi valokuvasuunnistuksen keinoin.

Tarvikkeet:

Kamera

Suunnistusta varten otetaan kuvia lapsen korkeudelta katsottuna. Valokuvat opastavat aina seuraavalle valokuvakätkölle. Kätköihin voidaan laittaa lisäksi vanhoja valokuvia, joiden avulla lapset hahmottavat maiseman muutosta. Lisäksi kätköt voivat sisältää erilaisia maisemaan liittyviä tehtäviä ja kysymyksiä. Särkisalon koulussa päätepisteenä oli ympäristötaiteen tekeminen. Lapset saivat rakentaa luonnonmateriaaleista silmän, joka katselee maisemaa; korvan, joka kuuntelee maisemaa; nenän, joka haistelee maisemaa ja suun, joka maistelee maisemaa.  

Esimerkkejä valokuvasuunnistustehtävistä ja -kysymyksistä:

1. Tarkkaile äänimaisemaa. Sulje silmäsi, mitä kuulet?

2. Miltä maisemassa tuoksuu?

3. Minkälainen maisema näkyy ympärilläsi?

                      a. Luonnonmaisema

                      b. Kulttuurimaisema

                      c. Kaupunkimaisema

4. Taivuta päätä ja katsele maisemaa eri asennoista. Kumarru alas ja katso maisemaa jalkojen välistä pää alaspäin.

5. Mene kyykkyyn ja tunnustele maata. Miltä maisema tuntuu?