Maisema ennen: työpajat

Hiekkakasatyöpaja

Perniön maisema jääkaudesta nykyaikaan –hiekkakasatyöpaja

(Pohjana on käytetty teosta Perniö-kuninkaan ja kartanoiden pitäjä. Sukka – Suomen keskiaikainen kartanolaitos. Helsingin yliopisto, 1997.)

Tehtävän tarkoituksena on tutustuttaa oppilaat Perniön maiseman muutokseen jääkaudesta aina nykyaikaan hiekkakasaa muuttamalla ja siihen rakentamalla. Tehtävässä edetään kaudesta toiseen ja oppilaat itse muuttavat maisemaa opettajan ohjeiden ja kertomuksen mukaisesti. 

Työskentelyä voi soveltaa myös muihin kuntiin Suomessa ottaen huomioon kyseisen paikan historialliset erityispiirteet. Lisäksi työpaja on pitkä, joten siitä voi toteuttaa vain osan ja syventyä tarkemmin johonkin tiettyyn aikakauteen. 

 

 Tarvikkeet:

- Hiekkakasa (max 2 m³ hiekkaa)

- Viljaa

- Kiviä

- Soraa

- Vettä

- Risuja

- Lehti- ja havupuiden pieniä oksia

- Sammaleita

- Käpyjä taloiksi

- Ämpäri ja lapiot

JÄÄKAUSI

Jääkausi alkoi Suomessa noin 30 000 vuotta sitten ja päättyi arviolta 10 000 vuotta sitten. Maisema oli kuin Grönlannissa nykyään. Ilmasto oli niin kylmä, ettei lumi ehtinyt sulaa kesällä. Maa oli 2-3 km paksun jäämassan peittämä. Paksu jää painoi maankuorta alemmaksi.

Toteutus: Leikitään jääkautta. Kaikki oppilaat kiipeävät hiekkakasan päälle ja tömistelevät sitä jaloillaan.

Jää alkoi sulaa 10 000 vuotta sitten. Jääkausi jätti maisemaan merkkejä mm. harjut, silokalliot, hiidenkirnut ja siirtolohkareet. 

Toteutus: Kaadetaan hiekkakasaan vettä ja sekaan heitetään kiviä. Etsitään maisemasta jääkauden merkkejä.

Jääkauden jälkeen vedenpinta laskee ja maa kohoaa. Kasvillisuus kehittyy. Maanpinnan muodot ovat loivahkoja Perniössä. Maa kohoaa edelleenkin Perniön alueella noin puoli metriä sadassa vuodessa.

Toteutus: Oppilaat alkavat rakentaa maisemaa. Maapinta-ala kasvaa ja vesireitit saarien välissä kapenevat. Ilmasto on suotuisa, joten lehtipuita on runsaasti ja karummilla alueilla on mäntymetsää. Kuusi ei ole vielä levinnyt Suomeen.

KIVIKAUSI

Kysytään oppilailta kivikaudesta, miksi aikaa nimitetään kivikaudeksi?

Vastaus: Kivikausi oli kausi, jolloin työkaluja tehtiin pääasiassa kivestä ja luusta. Jos metalleja tunnettiin, niitä ei käytetty ainakaan laajasti työkalujen tekoon.

Kivikauden ihmistoiminta oli runsasta Perniössä. Asutus painottui Asteljoen laaksoon ja Perniönjoen yläjuoksulle. Ihmisen läsnäolo maisemassa näkyi pienehköinä aukeina ranta-asuinpaikkoina ja luultavasti pienimuotoisena metsänraivauksena. Tämä synnytti aukkoja yhtenäiseen metsämaisemaan. Kivikauden ihmisellä oli todennäköisesti myös pieniä laitumia ja hyötykasviviljelmiä. Asumuksina ihmisillä oli riukurakenteiset kodat ja rinteeseen kaivetut maakuopat. Kivikaudella ihminen alkoi muuttaa maisemaa luonnonmaisemasta kulttuurimaisemaksi.

Toteutus: Kaadetaan vähän metsää, tehdään pieniä laitumia ja asumukset sijaitsevat vesistöjen lähellä. Rakennetaan tikuista kotia ja kaivetaan maakuoppia. Rakennusmateriaaleina voidaan käyttää havunoksia ja sammaleita.

Kysytään oppilailta, mikä kausi tulee seuraavaksi?

PRONSSIKAUSI

Pronssikaudella merenpinta laski edelleen. Se oli kuitenkin kymmenen metriä korkeammalla kuin nykyisin. Maanviljelyä tärkeämpi elinkeino oli karjanhoito. Karja laidunsi jokilaaksojen vesijättöniityillä ja ihminen keräsi niistä heinää. Pronssikautinen ihminen otti käyttöön kaskiviljelyn. Lihavia savikoita ei pystytty viljelemään tekniikan kehittymättömyyden vuoksi. Moreenialueita oli helppo kasketa, sillä kaskipeltoja ei tarvinnut kyntää syvään varsinaisten peltojen tapaan. Pronssikauden lopussa ilmasto alkoi viilentyä, jolloin mäntyvaltaiset metsät ja kuusivaltaiset sekametsät lisääntyivät.

Kysytään oppilailta, mitä kaskiviljely tarkoittaa?

Vastaus: Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelytekniikka, jota käytetään metsäisillä alueilla. Kaskettaessa metsä hakataan ja poltetaan, jolloin maaperän ravinteet muuttuvat viljelyyn sopiviksi. Usein kaikki puusto alueella hakataan. Kaadettu metsä poltetaan joko samana vuonna tai vuoden, parin päästä. Poltettua aluetta, paloa eli kaskea käytetään maanviljelyyn yhden tai useamman sadon ajan, minkä jälkeen se hylätään ja siirrytään seuraavalle metsäalueelle. Parhaimmillaan kaskiviljely tuottaa moninkertaisen sadon peltoviljelyyn verrattuna, mutta vaatii paljon suuremmat maa-alat, sillä ravinteiden kulumisen vuoksi on pian raivattava uusi kaski. Kasken raivaaminen ja poltto on ollut raskasta ja vaarallistakin.

Toteutus: Merenpinta laskee. Laitetaan vesistöjen lähelle kasvamaan heinää ja karjaa laiduntamaan alueille. Pienet kaskipellot sijoitetaan saven ja moreenin rajavyöhykkeille. Tehdään maakulkureittejä eli polkuja ja rakennetaan korkeimmille kohdille hautaröykkiöitä. Laitetaan kuusia kasvamaan maisemaan.

Verrattuna kivikauteen maisemassa on seuraavia uusia piirteitä:

-       Luonnonmaisemassa uusia piirteitä olivat laajat yhtenäiset savialueet, sekä Perniön alueen muutos saaristosta osaksi manteretta

-       Kulttuurimaisemassa vesireittejä korvaavat ja täydentävät maareitit, sekä pienet pellot ja niityt.

Kysytään oppilailta, mikä kausi tulee seuraavaksi?

                     

RAUTAKAUSI

Pronssikaudella ihmistoiminta keskittyi Perniössä pääasiassa kunnan keskiosiin kuten rautakaudellakin. Varhaisella rautakaudella asutus keskittyi Lupajan seudulle. Myöhäisrautakaudella asutusta on ollut kunnan pohjoisosissa Yliskylän tienoilla. Rautakaudella asutus muuttui kiinteämmäksi. Rautakautisen ihmisen pääelinkeinoina olivat maanviljelys ja karjanhoito. Lisäksi harjoitettiin kaupankäyntiä, joka sitoi väestön joen varsille. Joki oli kulkureitti ystäville ja vihollisille!

                     

Toteutus:

-       Luonnonmaisemassa joki, laakea savipohjainen laakso ja sitä reunustavat moreenipeitteiset kalliokumpareet.

-       Ihmisen vaikutuksena maakulkureitit, kalmistot (paikkoja, joihin ihmisiä haudattiin, hautausmaiden edeltäjiä), vesistöjen varsilla pienet kylät, pellot ja niityt. Vanhoina elementteinä maisemassa säilyy pronssikautiset hautaröykkiöt.

KESKIAIKA

Keskiajalla Perniön asutus laajeni ja alueelle saapui uudisasukkaita. Ne asuttivat Perniönjoen itä- ja eteläpuolisia alueita. Asukkaat olivat luultavasti ruotsinkielistä väestöä. Alue nykyiseltä kirkonkylältä pohjoiseen päin oli varhaisella keskiajalla tiheästi asuttua. Uudisasutus sijoittui etelämmäksi hyödyntämättömien viljelysalueiden läheisyyteen. Uudet viljelyä helpottavat keksinnöt, kuten rautavanteinen kaariaura ja peltohanka-aura, mahdollistivat lihavien savikkoalueiden viljelyn. Peltoviljely lisääntyi ja kaskiviljely väheni. Peltoalaa kohden tarvittiin moninkertainen määrä laidunta karjan ylläpitämiseksi ja lannoituksen turvaamiseksi.

Toteutus: 

-       Asutus leviää ja väestönmäärä kasvaa. Kylät muodostuivat yleensä kahdeksasta tilasta.

-       Pellot sijoittuvat kapeina vyöhykkeinä alueille, joissa savilaaksot muuttuvat moreenipeitteisiksi kalliokumpareiksi. Kylän pellot aidattiin yhteisvainioiksi, joista jokaiselle tilalle jaettiin omat sarkansa. Tilojen pellot koostuivatkin useista eri saroista.

-       Metsät selänteillä. Karja laidunsi vapaana metsissä ja pihapiireissä. Niityiltä kerättiin talvirehut.

-       Pysyvä tieverkosto muodostui kylien välille. Suurin osa uusista asutuskeskuksista sijaitsi kaukana jokireiteistä, sillä jokien merkitys väheni niiden madaltuessa maankohoamisen vuoksi.

Perniön keskiaikaisen maiseman erityispiirteitä:

-       Kuninkaantie: Kulki Turun ja Viipurin välillä Perniön kautta. Sitä kutsuttiin myös Suureksi rantatieksi eli Viipurin rantatieksi. Se on Suomen tärkeimpiä historiallisia teitä. Tie on ollut olemassa jo 1300-luvulta lähtien. Kuninkaantietä käyttivät kauppiaat, virkamiehet, omat sotajoukot ja vieraat valloittajat. Tie kulki joenvartta pitkin.

-       Kirkot: Kirkollinen ja maallinen hallinto näkyivät maisemassa kirkkojen, kappelien ja kuninkaankartanoiden rakentamisena.

-       Kirkko ja kirkonkylä muodostuivat Kuninkaantien ja Perniönjoen risteykseen.

-       Vanhin kirkko Yliskylässä on 1100-luvulta. Se ja siihen liittyvä keskus olivat kuitenkin liian pohjoisessa.1400-luvulla rakennettiin Uusi kirkko, Pyhän Laurin kirkko, uudisasutuksen levitessä etelämmäksi. (Tarina: Kun päätettiin rakentaa uusi ja tilavampi kirkko, sen rakentamispaikasta ei päästy yksimielisyyteen. Asia ratkaistiin siten, että pienempi Yliskylän kirkonkelloista asetettiin veneeseen Perniönjokeen ja vene päästettiin lipumaan alas jokea. Oli päätetty, että missä vene takertuu lähtemättömästi rantaan, siinä tulee olemaan uuden kirkon paikka.

-       Kartanot: Ensimmäinen kuninkaankartano perustettiin todennäköisesti 1300-luvulla Perniön kunnan eteläosiin Vanhakartanon alueelle. Pyhäjoen kartano hylättiin 1500-luvulla ja sen paikalla on nykyään peltoa.

-       Toinen kuninkaankartano eli Näsen kartano rakennettiin 1500-luvun puolivälissä Muntolannokan alueelle. Se siirrettiin 1600-luvulla nykyiselle Latokartanon paikalle.

-       Kuninkaankartanoilla oli hallinnollinen ja liikenteen kehittymiseen liittyvä rooli. Ne sijaitsivat teiden varsilla toimien virkamiesten ja muiden matkalaisten levähdyspaikkoina.

-       Kartanoiden ja maatilojen pellot ja metsät olivat suuria. (jopa kymmenien tuhansien hehtaarien suuruisia) Maanomistajat luovuttivat joillekin perheille maapaloja ja siitä hyvästä perheiden piti tehdä päivittäin töitä kartanoille ja maatiloille.

-       Ruukit: Keskiajalla alkoi teollistuminen. Maisemaan ilmestyivät ruukit, vasarapajat ja myllyt. Perniössä on toiminut kuusi ruukkia.

NYKYAIKA

Kysytään oppilailta, mikä luonnonmaisemassa ja kulttuurimaisemassa on muuttunut?

Vastauksia:

- Nykyään niittyjen määrä on vähentynyt jokien varsilta ja peltojen pinta-ala kasvanut.

- Peltojen avo-ojat on salaojitettu. Maisemasta ovat kadonneet heinäseipäät ja riukuaidat.

- Suot olivat jääkauden jälkeen järviä, mutta ne ovat kasvaneet umpeen.

- Tiet ja sillat lisääntyneet. (Perniön rautatie ja rautatieasema otettiin käyttöön vuonna 1899. Rataa oikaistiin ja asema hiljeni vuonna 1990. Nykyään siellä toimii päiväkoti.)

- Asutuksen määrä on kasvanut. Erilaiset talot: kerrostalot, rivitalot, paritalot, luhtitalot jne.

- Kuntien ja kaupunkien rakennukset: koulut, kunnanvirastot, kirjastot jne.

- Tietoliikennemastot, sähkölinjat, teollisuuslaitokset jne.

Maisema on monikerroksinen. Siihen vaikuttavat sekä luonto, että ihminen itse.

Kysytään oppilailta, onko maisema joskus valmis?

Pronssikautinen pienoismaisema 

(Tutustumisen arvoinen teos: Kolehmainen, Alfred: Asumukset aikojen alussa. RAK, Nurmijärvi,1999.)

Pienoismaiseman rakentaminen auttaa lapsia hahmottamaan maisemaelementtejä tiettynä aikakautena. Sirkkulan koulussa toteutetussa pienoismaisemassa aikakaudeksi valittiin pronssikausi, koska koulu oli tutustunut aiemmin pidetyssä maisematyöpajassa Ilmusmäen pronssikautiseen muinaismuistokohteeseen. Pienoismaiseman rakentamiseen osallistui koko koulu ja jokainen luokka sai lisätä aina jotakin maisemaan. Maisemaan tehtiin kotamajoja, ruokomajoja, käpyeläimiä, pronssikautisia hautaröykkiöitä, vesistöjä, pieniä peltoja ja niittyjä, sekä istutettiin kasvillisuutta.  

Tarvikkeet:

Hiekkaa

Laatikko

Kiviä

Lehti- ja havupuiden oksia (männynoksia, sillä vasta pronssikauden loppupuolella kuusi levisi Suomeen)

Pieniä oksia

Käpyjä

Ruokoa

Ohutta narua tai villalankaa

Nahkaa

Terotin

Oksasakset

Työpaja aloitetaan täyttämällä laatikko hiekalla, jolloin saadaan maisemalle perusta. Ensimmäisenä kiinnitetään huomiota maiseman maanpinnanmuotoihin. Korkeimmille paikoille tehdään hiidenkiukaita. Lasten kanssa mietitään myös vedenpinnan korkeutta ja vesistön sijoittumista maisemaan. Maisemaan lisätään kasvillisuutta ja mietitään mihin pellot ja niityt sijoitetaan (Havupuista ainoastaan mäntyjä oli pronssikaudella. Kuusi levisi Suomeen vasta pronssikauden loppupuolella.) Tämän jälkeen tehdään majoja ja käpyeläimiä. Pronssikaudella kiinteämpien
ruokomajojen rakentaminen kertoi asutuksen vakiintumisesta lähelle kaskiviljelmiä. Pyynti oli yhä
tärkeää, mutta myös viljelyn merkitys lisääntyi.

Pronssikaudella pidettiin kotieläiminä nautoja, lampaita, vuohia ja sikoja. Hevosista ei ole varmoja merkkejä. Käpyeläinten jalat saa pysymään paremmin paikoillaan, kun teroittaa teroittimella tikun pään teräväksi.

Kotamajan rungoksi tarvitaan kolme pientä oksaa, jotka sidotaan ylhäältä tukevasti toisiinsa. Venyttämällä oksat eri suuntiin saadaan kolmijalka. Kun runko on valmis, nahasta leikataan puoliympyrän muotoinen pala. Sen säde on samanmittainen kuin tukijalat maasta ylös solmukohtaan asti. Leikkaa nahkaan oviaukon yläpäähän reiät. Pujota niistä läpi naru ja solmi yhteen. Näin kangas pysyy hyvin paikallaan.

Ruokomajoissa tarvitaan ruokoa ja ohutta narua tai villalankaa. Ruokosta tehdään pieniä nippuja, jotka sidotaan yhteen pyörittämällä lanka muutaman kerran ympäri. Tämän jälkeen lanka solmitaan ja otetaan uusi nippu ruokoa. Ruokonippu tulee sitoa muutamasta kohdasta kiinni. Sidonnan oppilaat voivat tehdä pareittain, jolloin toinen pitää ruokonippua ja toinen pyörittää narun ympäri ja solmii sen.