Linkkivinkit

Katso vielä ainakin nämä linkit:

Rakennusperintö

Jokaisen oma ympäristö - kulttuuriympäristö kampanja 2010

Salon kaupungin kaavoitus ja rakentaminen

Valonia Varsinais - Suomen kestävän kehityksen ja energia asioiden palvelukeskus

Jäteneuvonta

Ympäristökasvatuksen toimintamalli

Kierrätyskeskus

Kotiseutukierrokset Salossa

Maisema-projektin kirjavinkit

Hovi, A., Jantunen J., Lahelma, A., Kiuru, A., Suominen, O., Virtanen, T. & Voijola, G-M.:
Matka Etelä-Suomen perinnemaisemiin ja esihistoriaan, 2005.

Kumpulainen, Kristiina ym.: Oppimisen sillat. Kohti osallistavia oppimisympäristöjä. CICERO Learning, Helsingin yliopisto, 2010.

Perniön Kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 Projektiraportti.

Metsäranta, P. (toim.): Linnoista lähiöihin. Rakennetut kulttuuriympäristöt Suomessa, 2010.

Syrjämaa, T. & Tunturi, J.: Eletty ja muistettu tila, 2002.

Espinassous, L.: Rakennetaan maja, 2010.

Meskanen, P.: Pieni majakirja, 2006.

Baric, M.: Nukketeatteria!, 2004.

Nikulainen, T. & Tavasti, A.: Aurinkovuosi. Ympäristökäsitöiden keruu- ja työkalenteri, 1997.

Kolehmainen, Alfred: Asumukset aikojen alussa. RAK, Nurmijärvi, 1999.

Innamaa, Kerttu & Lindström, Olavi: Perniön historia III. Salo, 1986.

Näyttely

Näyttelyn avulla lasten työt pääsevät esille ja avaavat aikuisten silmät katsomaan maisemaa lasten
näkökulmasta. Itse näyttelyn rakentaminen on hyvä oppimiskokemus lapsille.

Perniöntien koulujen ja päiväkotien maisemamaalauksista, valokuvista ja pihasuunnitelmista koottiin Lapsen maisema - näyttely. Näyttely toteutettiin Perniön, Särkisalon ja Salon kirjastoissa, jotta kaikkien koulujen ja päiväkotien työt pääsivät esille.

Tutkivan oppimisen projekti - Syyslukukausi Perniössä

Perniön yhteiskoulussa maisema-projekti toteutettiin koko syyslukukauden mittaisena tutkivan oppimisen projektina. Tutkivassa oppimisessa opettaja ei suunnittele kaikkea alusta loppuun asti valmiiksi oppilaille. Opettaja on mukana auttamassa oppilasta omassa oppimisprosessissa. Oppilas
valitsee tutkimuskohteensa ja työskentelytapansa oman kiinnostuksensa mukaan. Tutkivassa oppimisessa harjoitellaan ryhmätyöskentelyä, työskentelyprosessin suunnittelua ja lopputuloksen jakamista muille.

Yhteiskoulun oppilaat muodostivat pienryhmiä, jotka valitsivat heitä kiinnostavan maisemantutkimuskohteen, työskentelytavan ja lopputuotoksen. Ryhmät pitivät työskentelyprosessistaan päiväkirjaa, jota muut pystyivät lukemaan. Maisemaprojektin aikana koululla vierailivat kotiseutuneuvos Antero Peijonen kertomassa Perniön historiasta ja Taideteollisessa korkeakoulussa opiskeleva Riikka Niittonen maisemamaalausten historiasta. Projektin aikana oppilaat tutustuivat myös Lupajan muinaismuistoalueeseen Anne Erjalan opastuksella.

Erilaisia tiedonhankintatapoja:

- Maisemamaalauksiin tutustuminen
- Vanhojen valokuvien, ilmakuvien ja karttojen tutkiminen, omat kotiarkistot,
kaupunginarkistot
- Muistitiedon kerääminen, omat vanhemmat, isovanhemmat, naapurit jne. tiedon
lähteinä
- Aikaisempaan tutkimukseen ja kirjallisuuteen perehtyminen
- Sanomalehdet
- Haastattelut ja gallupit, esim. mielipaikat, inhokit jne.
- Vierailut, asiantuntijavieraat
- Valokuvaus, esim. oma maisemani, tärkeät paikkani

Oppilaiden töissä maisemaa käsiteltiin monipuolisesti historian, rakennetun maiseman, äänimaiseman, taiteen, ihannemaisemien ja pelon maisemien kautta. Konkreettisesti maisemaan pääsi tutustumaan lodjausreitillä. Hauskoina lopputuotoksina syntyivät myös maisemaan liittyvät pelit ja leikit, sekä nukketeatteriesitys. Yhteisenä nimittäjänä kaikissa oppilaiden töissä oli paikallisuus. Lopuksi oppilaat esittelivät työnsä Perniön museon 80-vuotisjuhliin rakennetussa näyttelyssä.

Esimerkkejä lopputuotoksista:

1. Lodjauspolku

2. Äänimaisemateos

3. Maisemapeli

4. Nuoren oma katse/maisema valokuvanäyttely

5. Kuntaliitos – vaikutus rakennettuun maisemaan ja arvottaminen

6. Maisemaan vaikuttaminen - kuntalaisaloite

7. Perniön kirkonkylän yleinen aatekilpailu vuodelta 1991

8. Maiseman muutos -video

9. Perinnemaisemaopas

10. Pienoismallin rakentaminen

11. Ympäristötaideteos

12. Parkour-rata

13. Maisemamaalausnäyttely

14. Väittely esim. lähimaiseman rumin rakennus

15. Vanhojen rakennusten korjausneuvonta

16. Mielikuvakartat, esim. kollaasi

17. Maisemahistoriallinen selvitys

18. Rakennusinventointi

19. Näytelmä

Maiseman muuttaminen

Maisematalkoot

Maisematalkoissa lapset itse muuttavat maisemaansa haluamallaan tavalla. Piha muuttuu, kun lapset päästetään esimerkiksi majanrakennuspuuhiin. He voivat aluksi tehdä pihasuunnitelmia asioista, joita haluaisivat koulun tai päiväkodin pihalle.

Käytettävät materiaalit on helppo hankkia. Paikallisesta puutavaraliikkeestä kannattaa käydä kysymässä ylimääräistä puutavaraa, jota ei voi enää myydä. Kierrätyskeskuksissa on tekstiilejä, joita voi saada ilmaiseksi käyttöön.

Maisematalkoot voidaan aloittaa esimerkiksi maiseman raivauksella.
Nurkkilan koulun pihassa oli korkeaa heinää kasvanut alue, jota ei voitu käyttää. Salon kaupungin viheraluerakentamisen yksikkö raivasi alueen ja sinne rakennettiin nuotiopaikka, kotamajoja, pyykkinarumaja ja sulkapallokenttä, sekä puumaja ja sen alle kioski.

Kuvia Nurkkilan koulun maisematalkoista.

Majat

Majojen rakentaminen on luovaa puuhaa. Ne sekä elävöittävät maisemaa, että tuovat uusia lapsen
kokoisia tiloja leikkien tukikohdiksi. Majanrakennuksessa kaikki on sallittua, mutta myös muutamia
hyviksi havaittuja perustekniikoita kannattaa kokeilla:

(Kirjallisuutta: Meskanen, P.: Pieni majakirja. Tammi, 2006.
Espinassous, L.: Rakennetaan maja. Nemo, 2010.)

Kotamaja

Kotamajan etuna on nopea rakennusaika ja majan siirreltävyys. Majasta kannattaakin tehdä sen
kokoinen, että lapsi voi pystyttää, purkaa ja siirrellä sitä.

Tarvikkeet:

Lehtipuun rankoja rungoksi
Vahvaa narua/ohutta köyttä sitomiseen
Kangasta seinämiksi
(Värejä kankaan värjäämiseen ja kuvioimiseen)

Kotamajan rungoksi tarvitaan kolme tukevaa rankaa, jotka sidotaan ylhäältä toisiinsa. Venyttämällä
rangat eri suuntiin saadaan kolmijalka, jonka väleihin voidaan asettaa lisää rankoja pystyyn.

Väleihin asetellut rangat sidotaan myös ylhäältä kiinni. Kun runko on valmis, päälle voidaan huiskaista kankaita seiniksi. Paremmin kuitenkin asettuu puoliympyrän muotoiseksi leikattu kangas, jonka säde on samanmittainen kuin tukirangat maasta ylös solmukohtaan asti. Kun kankaaseen ompelee oviaukon kohdalle nauhat, jotka sidotaan ylhäältä yhteen, kangas myös pysyy hyvin paikallaan.

Puumaja

Puumaja on melkein jokaisen lapsen unelma! Maja kiinnitetään puihin köydellä sitomalla. Rakentamisessa kannattaakin pyytää apua henkilöltä, joka osaa rakentaa. Nurkkilan koululle tehtiin puumaja, jonka rakentamisessa oli apuna puuseppä.

Tarvikkeet:
Köyttä sitomiseen
Lautaa
Nauloja
Saha
Vasara
Rullamitta
Kynä

Pyykkinarumaja

Pyykkinarumaja on helposti ja nopeasti toteutettava maja. Kahden puun tai tolpan väliin kiinnitetään köysi, jonka päälle laitetaan esimerkiksi peitto tai lakana. Lakanan reunoihin kannattaa laittaa painoksi kivet, jotta tuuli ei pääse heiluttamaan kangasta. Kankaan voi koristella esimerkiksi maalamalla siihen kuvia maisemasta.

Tarvikkeet:
Köyttä
Lakana tai peitto
Kiviä painoksi

Ruokomatto, -katto tai -seinä

Ruokomatto tehdään punomalla ruokonippuja yhteen. Punomista helpottaa, jos narut voi kiinnittää esimerkiksi oksaan. Punominen on helppoa, joten ruokomajan voi tehdä päiväkoti-ikäistenkin kanssa.

Tarvikkeet:
Narua
Ruokoa

Maataide

Maataiteessa maisema muutetaan taideteokseksi. Tarkoituksena on käyttää paikalta löytyviä materiaaleja. Särkisalon koulun ja päiväkodin lapset saivat rakentaa luonnonmateriaaleista silmän, joka katselee maisemaa; korvan, joka kuuntelee maisemaa; nenän, joka haistelee maisemaa ja suun, joka maistelee maisemaa. Teokset dokumentoitiin valokuvaamalla.

Toteemipaalut

Ympäristötaide on luonnon-, kulttuuri- tai rakennettuun maisemaan tehtyä taidetta. Saurun koulussa toteutetussa ympäristötaidetyöpajassa jokainen luokka teki oman toteemipaalunsa, joka kuvasti heidän luokkaansa. Esimerkiksi musiikkipainotteinen luokka maalasi toteemipaaluunsa kitaran ja nuotteja. Aluksi oppilaat tekivät suunnitelmat, joiden pohjalta toteemipaaluja lähdettiin toteuttamaan. Heillä oli käytettävissä materiaaleina puuta, kangasta ja maaleja. Valmiit toteemipaalut sidottiin köydellä koulun pihassa oleviin puihin. Ne tervehtivät kouluun tulijaa ja kertovat vieraalle oppilaista.

Tarvikkeet:
Köyttä
Puutavaraa
Maaleja
Kankaita
Nauloja
Vasara
Saha
Pensseleitä











Jatulintarhat

Yksi maiseman muuttamistapa on tehdä koulun tai päiväkodin pihalle jatulintarhoja. Jatulintarhat ovat rannikoiden ja saaristoalueiden historiallisia rakennelmia. Ne ovat matalia ja laakeita, halkaisijaltaan noin 10-14 metrisiä kivilabyrinttejä, jotka muodostuvat useista sisäkkäin ladotuista kivikehistä. Niissä ei yleensä ole umpikujia, vaan mutkittelevat polut johtavat esteettä kuvion keskustaan. Ne ovat olleet munuaisenmuotoisia, ristikeskustaisia tai joskus myös spiraalinmallisia.

Kansanperinne on pitänyt jatulintarhoja pohjolan muinaisen jättiläiskansan tekeminä, mutta niiden alkuperäistä merkitystä tai käyttötarkoitusta ei tunneta. Tarhat ovat voineet liittyä kalastus- tai metsästysriitteihin tai hedelmällisyys- tai kosiomenoihin. Niitä on pidetty myös suotuisia tuulia odottavien merenkulkijoiden rakentamina leikki- tai pelipaikkoina.

Turunmaan ja Ahvenanmaan saaristossa jatulintarhoja on satakunta. Tarhoja on Itämeren rantojen
lisäksi Barentsin- ja Vienanmeren rannikoilla. Suurin osa niistä lienee 1500- ja 1800-luvuilta, mutta
vanhimmat ovat tiettävästi kivikaudelta. Jatulintarhan kuvio tunnetaan ympäri maailmaa. Jatulintarha
on meillä vakiintunut arkeologian käyttämäksi nimeksi, mutta kansa puhuu myös nunnantarhasta, Pietarin leikistä, Laiskan-Jaakon ringistä, jätinkadusta, Jerusalemista, junffuritanssista… Vanhat
jatulintarhat ovat muinaisjäännöksiä, joten niitä ei saa tuhota eikä esimerkiksi niiden kiviä saa siirrellä. Kiinteät muinaisjäännökset on Suomessa rauhoitettu muinaismuistolailla.

Jatulintarhat Turku2011 

Siilin pesä

Koulun tai päiväkodin lähimaisemaa voidaan muuttaa myös eläimiä houkuttelevaksi. Syksyllä esimerkiksi siilin pesän rakentaminen lähistölle houkuttelee siilejä talvehtimaan lähimaisemiin.
Katso rakennusohjeita täältä.

Nuotiopaikka

Maisemaa voi muuttaa myös nuotiopaikan rakentamisella. Nurkkilan koulun pihasta valittiin avoin alue, jossa ei ollut puita lähellä. Nuotion kohdalle kaivettiin kuoppa, joka täytettiin soralla ja reunustettiin kivillä. Ympärille rakennettiin A-jalkaiset penkit. Myöhemmin syksyllä nuotiopaikkaa
käytettiin yökoulussa.

Maisema nyt

Aistiretket lähiympäristöön

Maisemaan tutustuminen on hyvä aloittaa maiseman havainnoimisesta kaikin aistein. Vaikka päiväkodin ja koulun ympäristö olisikin lapsille jo tuttu, sen aktiivinen havainnoiminen auttaa huomaamaan ja ymmärtämään maisemaa uudella tavalla. 

 

Vinkkejä aistiretkille lähiympäristöön: 

• Maisema eri suunnista
• Tutki maisemaa pihan reunoilta, aidan yli kuikuillen jne.
• Maisema maasta katsoen
•  Heittädy maahan! Minkälainen maisema näyttäytyy etanoille ja muurahaisille? Miltä puut ja pilvet näyttävät maasta katsoen?
• Äänimaisema
• Laita silmät kiini. Miltä maisema kuulostaa?
• Käsien maisema
•  Laita silmät kiinni ja upota kädet ruohikkoon, multaan, hiekkaan, havunoksiin, lehtipensaaseen jne. Miltä maisema tuntuu? Kerää lähemmin tutkiskeltavaksi esimerkiksi jotain kovaa, pehmeää, kylmää, lämmintä, pistävää ja karheaa.
• Kasvojen maisema
•  Tunne maisema kasvoilla. Tuuleeko täällä? Onko kylmä vai lämmin? Paistaako aurinko vai sataako? Etsi maisemasta paikkoja, joissa tuntuu erilaiselta: tuuliselta, lämpimältä…
• Pihagalleria
• Valitse maisemasta kohta omaksi taideteokseksi, kehystä se ja esittele teos muille. Katsele maisemaa kehysten läpi ja valitse maisemasta vaikkapa jotain kaunista, hassua, rumaa tai kummallista.
• Rakennettu maisema
• Tutki ympärillä näkyviä rakennuksia. Minkälaisia rakennuksia näet? Vanhoja, uusia, puusta, tiilestä… Arvaa mikä on ympärillä olevista rakennuksista vanhin. Mistä sen tunnistaa?
• Katsele ympärillesi ja mieti mitkä asiat maisemassa ovat ihmisen aikaansaannosta. Muistele myös, onko maisema mielestäsi joskus näyttänyt erilaiselta. Onko jokin maisemassa muuttunut?

Valokuvaus

Lapset joutuvat kiinnittämään ympäristöönsä eri tavalla huomiota, kun sitä on tarkoitus kuvata. Lasten ottamista valokuvista välittyy myös aikuisille, minkälaisiin asioihin lapset maisemassa kiinnittävät huomionsa. Lapsi katselee maisemaa eri perspektiivistä kuin aikuinen. Alle kouluikäisen liikkumasäde on noin 50 metriä. Lapsi hahmottaa parhaiten matalan rakennuskannan (1-4 kerroksiset talot). Lapsi kokee luontevammin omaksi alueekseen maiseman, johon hänellä on kuulo- tai näköyhteys. Maiseman solmukohdat ovat tärkeitä, kuten esimerkiksi iso puu, roskis, sähkökaappi ja muistin paikka. Muistin paikka voi olla käynti hammaslääkärissä.

Tarvikkeet:

Kamera

Tehkää valokuvausretki lähimaisemiin niin, että lapset saavat kuvata juuri niitä asioita, joita he itse pitävät kuvaamisen arvoisina. Tärkeää onkin, etteivät aikuiset ohjaa lasta kuvaamaan tiettyjä asioita tai kyseenalaista lapsen valitsemia kuvauskohteita. Kuvaaminen onnistuu mainiosti ainakin kolmevuotiailta ja sitä vanhemmilta, mutta miksei nuoremmiltakin.

Kuvausretken jälkeen jokaisen lapsen on hyvä saada kertoa ottamistaan kuvista niin, että aikuinen kirjoittaa lapsen kertoman tarkasti ylös. Näin kuvat kertovat aikuisille enemmän ja lapsi saa kokemuksen siitä, että hänen ottamiaan kuvia arvostetaan.

Kuvat kannattaa ottaa monipuolisesti käyttöön kasvatuksessa ja opetuksessa. Niitä voi pitää vaikkapa lähtökohtana keskusteluille (esimerkiksi mikä maisemassa on kaunista/rumaa, ihmisen vaikutus maisemaan jne.). Kuvia kannattaa myös käyttää hyödyksi eri oppiaineiden opetuksessa, jolloin opittava asia kytkeytyy suoraan oppilaiden omiin havaintoihin ja kokemuksiin.

Maiseman värit vesiväreillä

Havainnoikaa maiseman värejä eri vuodenaikoina, kellonaikoina ja eri säillä. Etsikää maiseman värejä märkää märälle –tekniikalla, joka auttaa siirtämään huomion pois muotojen maalaamisesta värien tutkiskeluun. Märälle paperille maalattaessa myös värien sekoittaminen paperilla onnistuu paremmin.

Tarvikkeet:

Kova maalausalusta

Huokoinen ja paksu vesiväripaperi

Sivellin

Vesikuppi

Vesivärit (Mieluiten kaksi sävyä kustakin pääväristä, joita sekoittamalla saadaan lukematon määrä eri värejä ja sävyjä: Preussin sininen, ultaramariinin sininen, sitruunan keltainen, kadmiumin keltainen, karmiinin punainen, sinoberin punainen.)

Lehtiä, kiviä ja muita maisemasta mukaan otettavia asioita värimalleiksi

Kasta huokoinen vesiväripaperi kauttaaltaan ja molemmilta puolilta sienellä. Paperia voi myös uittaa hetken vesialtaassa, niin että se imee itsensä märäksi. Paperin tulee imeä itsensä täysin märäksi, mutta ylimääräinen vesi pyyhitään sienellä pois niin, ettei paperilla ole lainehtivia lammikoita. Sitten maalataan! Värien tutkiskelun voi aloittaa vaikkapa vain yhdestä pääväristä ja sen sävyistä. Kun kaikki kolme pääväriä sävyineen ovat tutut, voidaan niitä sekoittamalla alkaa etsiä paperilta maiseman värejä. Siirtäkää maalauspiste ulos, jossa voitte havainnoida maisemaa ja maalata samalla. Huonolla säällä käyttäkää retkiltä löytyneitä materiaaleja, esimerkiksi lehtiä, apuna.

Maisemamaalaus

Pyytäkää paikallinen taiteilija opettamaan lapsille maisemamaalausta vesiväreillä. Maalauksessa käytetään välineitä, jotka löytyvät koulusta ja päiväkodista. Jos on mahdollista, käyttäkää esimerkiksi parempaa paperia. Hyvät maalausvälineet auttavat saavuttamaan paremman lopputuloksen, joka palkitsee lasta.

Tarvikkeet:

Kova maalausalusta

Huokoinen ja paksu vesiväripaperi

Sivellin

Vesikuppi

Kokeilupaperi

Vesivärit (Mieluiten kaksi sävyä kustakin pääväristä, joita sekoittamalla saadaan lukematon määrä eri värejä ja sävyjä: Preussin sininen, ultaramariinin sininen, sitruunan keltainen, kadmiumin keltainen, karmiinin punainen, sinoberin punainen.)

Pahvikehys (ulkona maalattaessa)

Maisemavalokuva (sisällä maalattaessa)

Esimerkiksi Särkisalon koululle maisemamaalausta tuli opettamaan paikallinen taiteilija Helena Sundberg. Hän pystytti Särkisalon kouluun näyttelyn kattaen koko 30-vuotisen maisemamaalausuransa. Taiteilijan tuotannossa ovat vaihdelleet erilaiset taidesuuntaukset eri aikoina. Sundbergin tuotannossa oli nähtävissä mm. realismi, impressionismi ja ekspressionismi. Lapset huomasivat sen, että maisemamaalauksia voi tehdä monella eri tyylillä. Näyttelyyn tutustumisen jälkeen taiteilija ohjasi maisemamaalaustyöpajaa. Oppilaat olivat ottaneet aikaisemmin maisemavalokuvia, joita he käyttivät malleina työpajassa. Saurun ja Sirkkulan kouluissa maisemamaalaustyöpajat toteutettiin ulkona. Oppilaat valitsivat maisemamaalauskohteensa koulun lähiympäristöstä. Maalauskohteen rajausapuna käytettiin pahvikehyksiä.        

Mielikuvakartta omasta asuinympäristöstä

Tärkeä osa kulttuuriympäristön ymmärtämistaitoa on oppia lukemaan sitä. Mielikuvakartan piirtäminen omasta asuinmaisemasta auttaa lasta hahmottamaan kulttuurimaiseman keskeisimpiä elementtejä ja omaa lähiympäristöään.

Tarvikkeet:

Paperia

Lyijykynä

Värikyniä

Mielikuvakartan piirtäminen aloitetaan tutusta ja turvallisesta ja siirrytään vieraaseen ja vaaralliseen. Lapsia pyydetään piirtämään heidän kotinsa ja siellä asuvat henkilöt (voi piirtää myös kodin pohjapiirustuksen), sekä kodin lähiympäristön. Tämä on lapselle turvallista lähimaisemaa, jossa he toimivat päivittäin. Maisemallisina elementteinä piirroksissa voi tulla esille vesistöjä, rakennuksia, metsiä, teitä, rajoja jne. Myös maanpinnanmuotoihin on syytä kiinnittää huomiota. Tämän jälkeen lapset saavat piirtää asioita, jotka ovat jännittäviä tai jopa pelottaviakin heidän maisemassaan. Mielikuvakarttaan voi lisätä myös tekstiä tukemaan kuvia. Piirroksen ei tarvitse olla mittakaavassa, vaan mielikuvitusta saa ja pitääkin käyttää. Jos lapsen mielestä jokin asia maisemassa on hänelle merkittävä, hän voi piirtää sen oikein isona. Mielikuvakarttaan valikoituu asiat, jotka ovat lapselle tärkeitä. Siinä näkyvät lapsen maailmankuvan ja maiseman arvot. 

Ollikkalan nuorisotalolla nuoret saivat piirtää mielikuvakartan omasta asuinympäristöstään. Erään pojan mielikuvakartta on piirretty ilmakuvaperspektiivistä. Siihen on piirretty kerrostalo, jossa hän asuu. Heidän oma parvekkeensa on vasemmalla alhaalla, jonne on piirretty pieni ihmishahmo. Lisäksi karttaan on piirretty vastapäinen kerrostalo. Leikkipiha ja parkkipaikka ovat keskeisellä paikalla. Vastapäisen talon katolla ihminen huutaa apua. Lisäksi parkkipaikan ja roskisten välissä olevan rakennuksen katolla makaa ihminen. Pelon maisema liittyy pojan omaan henkilöhistoriaan, sillä hän on tuo henkilö, joka makaa katolla. Poika oli pudonnut katolta vuosi sitten ja loukannut itsensä vakavasti.

Lodjaus

Lodjaus eli letterboxing on arvoitusten ratkaisua, aarteenetsintää, suunnistusta, uusien paikkojen löytämistä ja tarvittaessa myös taidetta. Lodjaustehtävissä voidaan yhdistää esimerkiksi maisemantutkimusta, sanataidetta ja mediakasvatusta.

Legenda kertoo, että lodjaus alkoi 1850-luvulla, kun viktoriaaninen herrasmies piilotti lodjun Dartmooren kansallispuistoon Devonin nummille. Nykyisessä Dartmooren kansallispuistossa on piilossa 20 000 lodjua, joiden johtolangat on koottu yksiin kansiin kirjaksi.

Tarvikkeet:

Kätköpurkkeja (Purkkeja, jotka pitävät vettä. Esimerkiksi vauvanruokapurkkeja.)

Kamera

Paperia

Kynä

Sakset

Kontaktimuovia

Muovitaskuja

Yölodjaukseen:

Kynttilöitä

Taskulamppuja

Heijastimia

Lodjaus voidaan suorittaa päivällä tai yöllä. Lodjauksessa runot toimivat vihjeinä. Maisema-projektissa teimme myös ”sekavihjeitä” eli käytimme sekä runoja että valokuvia. Vihjeeksi voi keksiä myös tarinan. Yölodjauksessa voi käyttää apuna heijastimia, kynttilöitä ja taskulamppuja. Vihjeiden avulla kerrotaan kätköpaikan sijainti. Lodjut voi piilottaa melko vaikeisiinkin paikkoihin ottaen huomioon kätköjen hakijoiden iän. Kätkössä on maisemaan tai mediakasvatukseen liittyvä tehtävä tai kysymys. Kätköön voi laittaa myös vanhan kuvan kyseiseltä paikalta, jolloin löytäjä voi tarkastella maiseman muutosta. Reitin varrelle voi piilottaa useita kätköjä, mutta tekijän on aina huomioitava lodjauksen suorittamiseen kuluva aika. Jos kätköissä on kysymyksiä, ne voidaan käydä lopuksi yhdessä läpi. Muistuttakaa lodjaajia, että he jättävät lodjut samaan paikkaan seuraavaa etsijää varten!

Ensimmäisen ryhmän lähtiessä lodjaamaan, täytyy muiden odotella hieman. Näin vältetään ruuhkia kätköillä ja löytämisen riemu säilyy jokaisella. Ajankulutehtävänä voi teettää oppilailla seuraavaa:

Piirrä maisema toisen ohjeiden mukaan. Yhden tehtävänä on kuvailla näkemäänsä maisemaa hyvin tarkasti ja yksityiskohtaisesti. Muut joukkueen jäsenet piirtävät maiseman paperille kuulemansa perusteella. Muut eivät siis saa nähdä maisemaa, vaan he istuvat siihen selin. Kun piirros on valmis, verrataan sitä alkuperäiseen. Sitten vuoro vaihtuu ja joku muu ryhmän jäsenistä saa valita maiseman ja toimia selostajana. 

Kirjoittakaa vuorotellen mitä maisemassa näkyy, niin että ensimmäinen kirjoittaa kolme havaintoa, toinen jatkaa uusilla kolmella jne. Ei samoja havaintoja monen kertaan!

Esimerkki päivälodjauksesta:

Perniön aseman aarteenetsintäpolku

1. Kätkö

Asemalta matka alkaa

ensimmäinen kuva suunnan antaa.

Ei ensimmäistä kätköä kauan etsiä malta

se löytyy suuren kaatuneen puun läheltä

ojan penkalta.

2. Kätkö

Ojan yli poiketaan

ja kuusen vierestä käännytään vasempaan.

Yli risukon

yli tien

ohi Kyynäräisen postilaatikon

kulkee polkumme mutkaton.

Kuusiaidan lopussa

odottaa sua kätkö seuraava.

3. Kätkö

Askeleet vie ylös mäkeä

siis sinne kiirehdä.

Älä poimi omenia puista

vaan kääntyä vasemmalle muista.

On kätkö kolmas piilossa

tien oikealla puolella pensaassa.

4. Kätkö

Ei aikailla saa

siis jatka matkaa.

Suuntaa kohti kuvaa seuraavaa.

Jää valkoinen kaariportti vasemmalle

on kätkö seuraava piilotettu mutkaan kiven lähelle.

5. Kätkö

Kohti viimeistä kätköä suuntaa

siis vasempaan risteyksestä kurvaa.

Nyt hetken matkaa asfalttitietä tallustele

on viimeinen kätkö piilotettu asemalle

kellarin luukkuun talon alle.

Esimerkkejä lodjaustehtävistä ja -kysymyksistä:

1. Katso ympärillesi. Mikä maisematyyppi on vallitsevana?

a. Luonnonmaisema

b. Kulttuurimaisema

c. Kaupunkimaisema

2. Äänimaisema. Sulje silmäsi ja kuuntele maisemaa. Mitä kuulet?

3. Hajumaisema. Miltä maisemassa tuoksuu?

4. Noppa. Heitä noppaa ja kulje (esimerkiksi) vasemmalle viisi askelta ja taaksepäin kolme askelta. Tunnustele maisemaa käsilläsi. Mitä tunnet?

5. Pysähdy, taivuta pää kenoon ja katsele maisemaa eri perspektiivistä.

6. Etsi tästä kohtaa aarre ja keksi sille tarina.

7. Katso taivaalle, minkä muotoisia pilviä näet?

8. Miltä aikakaudelta edessäsi oleva rakennus on? (annetaan vaihtoehdot)

9. Kätkössä voi kertoa ympäröivän maiseman historiasta.

10. Valitse maisemasta ruma / kaunis kohta.

11. Kirjoita postikortti. Kerro missä olet ja mitä olet matkan varrella nähnyt.

12. Mikä ääni sopisi ympäröivään maisemaan?

13. Piirrä maisemakortti mummolle.

14. Kumarru alas ja katso maisemaa jalkojen välistä pää alaspäin.

Esimerkki yölodjauksesta:

Leirisalossa

(Yölodjaus Leirisalossa 20.10.2010. Lodjauksen laati ryhmä leiriläisiä. Lodjausreitille oli laitettu kynttilöitä ja heijastimia helpottamaan kätköjen löytämistä, sekä vihjekuvia kätköpurkkeihin. Tehtävässä yhdistettiin maisemantutkimusta, sanataidetta ja mediakasvatusta.)

1. Lodju

Tyttö herää Leirisalosta asuintalon yläkerrasta.

(Kysymys: Kuinka monta porrasta rappusissa on?)

2. Lodju

Tytölle tulee kauhea hätä ja hän menee tarpeilleen, mutta moderni huussi ei toimi.

(Kysymys: Mistä ruskeasta pallosta tämä on tullut?)

(Vastaus: Suklaamunasta)

3. Lodju

Tytöllä on yhä hätä ja hän näkee neljä sydäntä ja hän menee katsomaan mitä siellä on ja helpottuu päästyään paikalle.

 

 

(Tehtävä: Kuvatkaa mahdollisimman hyvä kuva vessasta ja teistä!)

4. Lodju

Tyttö kuulee ääniä ja lähtee tietä pitkin ja löytää alueen, jossa ei näy mitään muuta kuin kaksi maalinmuotoista varjoa.

(Tehtävä: Ottakaa peruskuva jostakin, mitä näette.)

5. Lodju

Tyttö löytää peikon, joka ohjaa hänet kotiin yhteen kolmesta sillanalusesta.

(Tehtävä: Ota kuva Rölli Peikosta ja hänen kodistaan.)

(Rölli Peikko oli piirretty paperille ja kiinnitetty kätköpurkin kylkeen)

6. Lodju

Peikko ja tyttö menevät paistamaan makkaraa kalliolle.

(Kysymys: Millaisen maiseman kalliolta näkee?)

Peikko oli unohtanut makkarat kotiin. Kun peikko palasi, oli tytöstä jäänyt vain kärventynyt jalka.

(Ota kuva jalasta ja murhapaikasta (palauta jalka))

(Leiriläiset olivat löytäneet maastosta pienen nuken jalan, joka inspiroi heitä tämän tarinan kirjoittamiseen.)

Valokuvasuunnistus

Valokuvasuunnistus on leikki, jonka avulla pienet lapset havainnoivat maisemaa tarkemmin. Vieraskin maisema tulee tutuksi valokuvasuunnistuksen keinoin.

Tarvikkeet:

Kamera

Suunnistusta varten otetaan kuvia lapsen korkeudelta katsottuna. Valokuvat opastavat aina seuraavalle valokuvakätkölle. Kätköihin voidaan laittaa lisäksi vanhoja valokuvia, joiden avulla lapset hahmottavat maiseman muutosta. Lisäksi kätköt voivat sisältää erilaisia maisemaan liittyviä tehtäviä ja kysymyksiä. Särkisalon koulussa päätepisteenä oli ympäristötaiteen tekeminen. Lapset saivat rakentaa luonnonmateriaaleista silmän, joka katselee maisemaa; korvan, joka kuuntelee maisemaa; nenän, joka haistelee maisemaa ja suun, joka maistelee maisemaa.  

Esimerkkejä valokuvasuunnistustehtävistä ja -kysymyksistä:

1. Tarkkaile äänimaisemaa. Sulje silmäsi, mitä kuulet?

2. Miltä maisemassa tuoksuu?

3. Minkälainen maisema näkyy ympärilläsi?

                      a. Luonnonmaisema

                      b. Kulttuurimaisema

                      c. Kaupunkimaisema

4. Taivuta päätä ja katsele maisemaa eri asennoista. Kumarru alas ja katso maisemaa jalkojen välistä pää alaspäin.

5. Mene kyykkyyn ja tunnustele maata. Miltä maisema tuntuu?

Maisema ennen: työpajat

Hiekkakasatyöpaja

Perniön maisema jääkaudesta nykyaikaan –hiekkakasatyöpaja

(Pohjana on käytetty teosta Perniö-kuninkaan ja kartanoiden pitäjä. Sukka – Suomen keskiaikainen kartanolaitos. Helsingin yliopisto, 1997.)

Tehtävän tarkoituksena on tutustuttaa oppilaat Perniön maiseman muutokseen jääkaudesta aina nykyaikaan hiekkakasaa muuttamalla ja siihen rakentamalla. Tehtävässä edetään kaudesta toiseen ja oppilaat itse muuttavat maisemaa opettajan ohjeiden ja kertomuksen mukaisesti. 

Työskentelyä voi soveltaa myös muihin kuntiin Suomessa ottaen huomioon kyseisen paikan historialliset erityispiirteet. Lisäksi työpaja on pitkä, joten siitä voi toteuttaa vain osan ja syventyä tarkemmin johonkin tiettyyn aikakauteen. 

 

 Tarvikkeet:

- Hiekkakasa (max 2 m³ hiekkaa)

- Viljaa

- Kiviä

- Soraa

- Vettä

- Risuja

- Lehti- ja havupuiden pieniä oksia

- Sammaleita

- Käpyjä taloiksi

- Ämpäri ja lapiot

JÄÄKAUSI

Jääkausi alkoi Suomessa noin 30 000 vuotta sitten ja päättyi arviolta 10 000 vuotta sitten. Maisema oli kuin Grönlannissa nykyään. Ilmasto oli niin kylmä, ettei lumi ehtinyt sulaa kesällä. Maa oli 2-3 km paksun jäämassan peittämä. Paksu jää painoi maankuorta alemmaksi.

Toteutus: Leikitään jääkautta. Kaikki oppilaat kiipeävät hiekkakasan päälle ja tömistelevät sitä jaloillaan.

Jää alkoi sulaa 10 000 vuotta sitten. Jääkausi jätti maisemaan merkkejä mm. harjut, silokalliot, hiidenkirnut ja siirtolohkareet. 

Toteutus: Kaadetaan hiekkakasaan vettä ja sekaan heitetään kiviä. Etsitään maisemasta jääkauden merkkejä.

Jääkauden jälkeen vedenpinta laskee ja maa kohoaa. Kasvillisuus kehittyy. Maanpinnan muodot ovat loivahkoja Perniössä. Maa kohoaa edelleenkin Perniön alueella noin puoli metriä sadassa vuodessa.

Toteutus: Oppilaat alkavat rakentaa maisemaa. Maapinta-ala kasvaa ja vesireitit saarien välissä kapenevat. Ilmasto on suotuisa, joten lehtipuita on runsaasti ja karummilla alueilla on mäntymetsää. Kuusi ei ole vielä levinnyt Suomeen.

KIVIKAUSI

Kysytään oppilailta kivikaudesta, miksi aikaa nimitetään kivikaudeksi?

Vastaus: Kivikausi oli kausi, jolloin työkaluja tehtiin pääasiassa kivestä ja luusta. Jos metalleja tunnettiin, niitä ei käytetty ainakaan laajasti työkalujen tekoon.

Kivikauden ihmistoiminta oli runsasta Perniössä. Asutus painottui Asteljoen laaksoon ja Perniönjoen yläjuoksulle. Ihmisen läsnäolo maisemassa näkyi pienehköinä aukeina ranta-asuinpaikkoina ja luultavasti pienimuotoisena metsänraivauksena. Tämä synnytti aukkoja yhtenäiseen metsämaisemaan. Kivikauden ihmisellä oli todennäköisesti myös pieniä laitumia ja hyötykasviviljelmiä. Asumuksina ihmisillä oli riukurakenteiset kodat ja rinteeseen kaivetut maakuopat. Kivikaudella ihminen alkoi muuttaa maisemaa luonnonmaisemasta kulttuurimaisemaksi.

Toteutus: Kaadetaan vähän metsää, tehdään pieniä laitumia ja asumukset sijaitsevat vesistöjen lähellä. Rakennetaan tikuista kotia ja kaivetaan maakuoppia. Rakennusmateriaaleina voidaan käyttää havunoksia ja sammaleita.

Kysytään oppilailta, mikä kausi tulee seuraavaksi?

PRONSSIKAUSI

Pronssikaudella merenpinta laski edelleen. Se oli kuitenkin kymmenen metriä korkeammalla kuin nykyisin. Maanviljelyä tärkeämpi elinkeino oli karjanhoito. Karja laidunsi jokilaaksojen vesijättöniityillä ja ihminen keräsi niistä heinää. Pronssikautinen ihminen otti käyttöön kaskiviljelyn. Lihavia savikoita ei pystytty viljelemään tekniikan kehittymättömyyden vuoksi. Moreenialueita oli helppo kasketa, sillä kaskipeltoja ei tarvinnut kyntää syvään varsinaisten peltojen tapaan. Pronssikauden lopussa ilmasto alkoi viilentyä, jolloin mäntyvaltaiset metsät ja kuusivaltaiset sekametsät lisääntyivät.

Kysytään oppilailta, mitä kaskiviljely tarkoittaa?

Vastaus: Kaskiviljely on alkukantainen maanviljelytekniikka, jota käytetään metsäisillä alueilla. Kaskettaessa metsä hakataan ja poltetaan, jolloin maaperän ravinteet muuttuvat viljelyyn sopiviksi. Usein kaikki puusto alueella hakataan. Kaadettu metsä poltetaan joko samana vuonna tai vuoden, parin päästä. Poltettua aluetta, paloa eli kaskea käytetään maanviljelyyn yhden tai useamman sadon ajan, minkä jälkeen se hylätään ja siirrytään seuraavalle metsäalueelle. Parhaimmillaan kaskiviljely tuottaa moninkertaisen sadon peltoviljelyyn verrattuna, mutta vaatii paljon suuremmat maa-alat, sillä ravinteiden kulumisen vuoksi on pian raivattava uusi kaski. Kasken raivaaminen ja poltto on ollut raskasta ja vaarallistakin.

Toteutus: Merenpinta laskee. Laitetaan vesistöjen lähelle kasvamaan heinää ja karjaa laiduntamaan alueille. Pienet kaskipellot sijoitetaan saven ja moreenin rajavyöhykkeille. Tehdään maakulkureittejä eli polkuja ja rakennetaan korkeimmille kohdille hautaröykkiöitä. Laitetaan kuusia kasvamaan maisemaan.

Verrattuna kivikauteen maisemassa on seuraavia uusia piirteitä:

-       Luonnonmaisemassa uusia piirteitä olivat laajat yhtenäiset savialueet, sekä Perniön alueen muutos saaristosta osaksi manteretta

-       Kulttuurimaisemassa vesireittejä korvaavat ja täydentävät maareitit, sekä pienet pellot ja niityt.

Kysytään oppilailta, mikä kausi tulee seuraavaksi?

                     

RAUTAKAUSI

Pronssikaudella ihmistoiminta keskittyi Perniössä pääasiassa kunnan keskiosiin kuten rautakaudellakin. Varhaisella rautakaudella asutus keskittyi Lupajan seudulle. Myöhäisrautakaudella asutusta on ollut kunnan pohjoisosissa Yliskylän tienoilla. Rautakaudella asutus muuttui kiinteämmäksi. Rautakautisen ihmisen pääelinkeinoina olivat maanviljelys ja karjanhoito. Lisäksi harjoitettiin kaupankäyntiä, joka sitoi väestön joen varsille. Joki oli kulkureitti ystäville ja vihollisille!

                     

Toteutus:

-       Luonnonmaisemassa joki, laakea savipohjainen laakso ja sitä reunustavat moreenipeitteiset kalliokumpareet.

-       Ihmisen vaikutuksena maakulkureitit, kalmistot (paikkoja, joihin ihmisiä haudattiin, hautausmaiden edeltäjiä), vesistöjen varsilla pienet kylät, pellot ja niityt. Vanhoina elementteinä maisemassa säilyy pronssikautiset hautaröykkiöt.

KESKIAIKA

Keskiajalla Perniön asutus laajeni ja alueelle saapui uudisasukkaita. Ne asuttivat Perniönjoen itä- ja eteläpuolisia alueita. Asukkaat olivat luultavasti ruotsinkielistä väestöä. Alue nykyiseltä kirkonkylältä pohjoiseen päin oli varhaisella keskiajalla tiheästi asuttua. Uudisasutus sijoittui etelämmäksi hyödyntämättömien viljelysalueiden läheisyyteen. Uudet viljelyä helpottavat keksinnöt, kuten rautavanteinen kaariaura ja peltohanka-aura, mahdollistivat lihavien savikkoalueiden viljelyn. Peltoviljely lisääntyi ja kaskiviljely väheni. Peltoalaa kohden tarvittiin moninkertainen määrä laidunta karjan ylläpitämiseksi ja lannoituksen turvaamiseksi.

Toteutus: 

-       Asutus leviää ja väestönmäärä kasvaa. Kylät muodostuivat yleensä kahdeksasta tilasta.

-       Pellot sijoittuvat kapeina vyöhykkeinä alueille, joissa savilaaksot muuttuvat moreenipeitteisiksi kalliokumpareiksi. Kylän pellot aidattiin yhteisvainioiksi, joista jokaiselle tilalle jaettiin omat sarkansa. Tilojen pellot koostuivatkin useista eri saroista.

-       Metsät selänteillä. Karja laidunsi vapaana metsissä ja pihapiireissä. Niityiltä kerättiin talvirehut.

-       Pysyvä tieverkosto muodostui kylien välille. Suurin osa uusista asutuskeskuksista sijaitsi kaukana jokireiteistä, sillä jokien merkitys väheni niiden madaltuessa maankohoamisen vuoksi.

Perniön keskiaikaisen maiseman erityispiirteitä:

-       Kuninkaantie: Kulki Turun ja Viipurin välillä Perniön kautta. Sitä kutsuttiin myös Suureksi rantatieksi eli Viipurin rantatieksi. Se on Suomen tärkeimpiä historiallisia teitä. Tie on ollut olemassa jo 1300-luvulta lähtien. Kuninkaantietä käyttivät kauppiaat, virkamiehet, omat sotajoukot ja vieraat valloittajat. Tie kulki joenvartta pitkin.

-       Kirkot: Kirkollinen ja maallinen hallinto näkyivät maisemassa kirkkojen, kappelien ja kuninkaankartanoiden rakentamisena.

-       Kirkko ja kirkonkylä muodostuivat Kuninkaantien ja Perniönjoen risteykseen.

-       Vanhin kirkko Yliskylässä on 1100-luvulta. Se ja siihen liittyvä keskus olivat kuitenkin liian pohjoisessa.1400-luvulla rakennettiin Uusi kirkko, Pyhän Laurin kirkko, uudisasutuksen levitessä etelämmäksi. (Tarina: Kun päätettiin rakentaa uusi ja tilavampi kirkko, sen rakentamispaikasta ei päästy yksimielisyyteen. Asia ratkaistiin siten, että pienempi Yliskylän kirkonkelloista asetettiin veneeseen Perniönjokeen ja vene päästettiin lipumaan alas jokea. Oli päätetty, että missä vene takertuu lähtemättömästi rantaan, siinä tulee olemaan uuden kirkon paikka.

-       Kartanot: Ensimmäinen kuninkaankartano perustettiin todennäköisesti 1300-luvulla Perniön kunnan eteläosiin Vanhakartanon alueelle. Pyhäjoen kartano hylättiin 1500-luvulla ja sen paikalla on nykyään peltoa.

-       Toinen kuninkaankartano eli Näsen kartano rakennettiin 1500-luvun puolivälissä Muntolannokan alueelle. Se siirrettiin 1600-luvulla nykyiselle Latokartanon paikalle.

-       Kuninkaankartanoilla oli hallinnollinen ja liikenteen kehittymiseen liittyvä rooli. Ne sijaitsivat teiden varsilla toimien virkamiesten ja muiden matkalaisten levähdyspaikkoina.

-       Kartanoiden ja maatilojen pellot ja metsät olivat suuria. (jopa kymmenien tuhansien hehtaarien suuruisia) Maanomistajat luovuttivat joillekin perheille maapaloja ja siitä hyvästä perheiden piti tehdä päivittäin töitä kartanoille ja maatiloille.

-       Ruukit: Keskiajalla alkoi teollistuminen. Maisemaan ilmestyivät ruukit, vasarapajat ja myllyt. Perniössä on toiminut kuusi ruukkia.

NYKYAIKA

Kysytään oppilailta, mikä luonnonmaisemassa ja kulttuurimaisemassa on muuttunut?

Vastauksia:

- Nykyään niittyjen määrä on vähentynyt jokien varsilta ja peltojen pinta-ala kasvanut.

- Peltojen avo-ojat on salaojitettu. Maisemasta ovat kadonneet heinäseipäät ja riukuaidat.

- Suot olivat jääkauden jälkeen järviä, mutta ne ovat kasvaneet umpeen.

- Tiet ja sillat lisääntyneet. (Perniön rautatie ja rautatieasema otettiin käyttöön vuonna 1899. Rataa oikaistiin ja asema hiljeni vuonna 1990. Nykyään siellä toimii päiväkoti.)

- Asutuksen määrä on kasvanut. Erilaiset talot: kerrostalot, rivitalot, paritalot, luhtitalot jne.

- Kuntien ja kaupunkien rakennukset: koulut, kunnanvirastot, kirjastot jne.

- Tietoliikennemastot, sähkölinjat, teollisuuslaitokset jne.

Maisema on monikerroksinen. Siihen vaikuttavat sekä luonto, että ihminen itse.

Kysytään oppilailta, onko maisema joskus valmis?

Pronssikautinen pienoismaisema 

(Tutustumisen arvoinen teos: Kolehmainen, Alfred: Asumukset aikojen alussa. RAK, Nurmijärvi,1999.)

Pienoismaiseman rakentaminen auttaa lapsia hahmottamaan maisemaelementtejä tiettynä aikakautena. Sirkkulan koulussa toteutetussa pienoismaisemassa aikakaudeksi valittiin pronssikausi, koska koulu oli tutustunut aiemmin pidetyssä maisematyöpajassa Ilmusmäen pronssikautiseen muinaismuistokohteeseen. Pienoismaiseman rakentamiseen osallistui koko koulu ja jokainen luokka sai lisätä aina jotakin maisemaan. Maisemaan tehtiin kotamajoja, ruokomajoja, käpyeläimiä, pronssikautisia hautaröykkiöitä, vesistöjä, pieniä peltoja ja niittyjä, sekä istutettiin kasvillisuutta.  

Tarvikkeet:

Hiekkaa

Laatikko

Kiviä

Lehti- ja havupuiden oksia (männynoksia, sillä vasta pronssikauden loppupuolella kuusi levisi Suomeen)

Pieniä oksia

Käpyjä

Ruokoa

Ohutta narua tai villalankaa

Nahkaa

Terotin

Oksasakset

Työpaja aloitetaan täyttämällä laatikko hiekalla, jolloin saadaan maisemalle perusta. Ensimmäisenä kiinnitetään huomiota maiseman maanpinnanmuotoihin. Korkeimmille paikoille tehdään hiidenkiukaita. Lasten kanssa mietitään myös vedenpinnan korkeutta ja vesistön sijoittumista maisemaan. Maisemaan lisätään kasvillisuutta ja mietitään mihin pellot ja niityt sijoitetaan (Havupuista ainoastaan mäntyjä oli pronssikaudella. Kuusi levisi Suomeen vasta pronssikauden loppupuolella.) Tämän jälkeen tehdään majoja ja käpyeläimiä. Pronssikaudella kiinteämpien
ruokomajojen rakentaminen kertoi asutuksen vakiintumisesta lähelle kaskiviljelmiä. Pyynti oli yhä
tärkeää, mutta myös viljelyn merkitys lisääntyi.

Pronssikaudella pidettiin kotieläiminä nautoja, lampaita, vuohia ja sikoja. Hevosista ei ole varmoja merkkejä. Käpyeläinten jalat saa pysymään paremmin paikoillaan, kun teroittaa teroittimella tikun pään teräväksi.

Kotamajan rungoksi tarvitaan kolme pientä oksaa, jotka sidotaan ylhäältä tukevasti toisiinsa. Venyttämällä oksat eri suuntiin saadaan kolmijalka. Kun runko on valmis, nahasta leikataan puoliympyrän muotoinen pala. Sen säde on samanmittainen kuin tukijalat maasta ylös solmukohtaan asti. Leikkaa nahkaan oviaukon yläpäähän reiät. Pujota niistä läpi naru ja solmi yhteen. Näin kangas pysyy hyvin paikallaan.

Ruokomajoissa tarvitaan ruokoa ja ohutta narua tai villalankaa. Ruokosta tehdään pieniä nippuja, jotka sidotaan yhteen pyörittämällä lanka muutaman kerran ympäri. Tämän jälkeen lanka solmitaan ja otetaan uusi nippu ruokoa. Ruokonippu tulee sitoa muutamasta kohdasta kiinni. Sidonnan oppilaat voivat tehdä pareittain, jolloin toinen pitää ruokonippua ja toinen pyörittää narun ympäri ja solmii sen.